702 Tajuttomuus

Tajuttomuus on tila, jossa henkilön tajunnantaso on alentunut ja hänen reaktionsa ulkoisiin ärsykkeisiin poikkeavat normaalista. Tietoisuus ei ole orientoitunut aikaan, paikkaan tai tilanteeseen, eikä potilas kykene tarkoituksenmukaisesti vastaamaan ympäristön tapahtumiin. Potilaan kyky noudattaa käskyjä ja ohjeita on heikentynyt hänen ikäänsä, aikaisempaan terveydentilaansa ja henkiseen tilaansa nähden. Tajuttomuus voi kehittyä nopeasti tai asteittain, ja sen eteneminen voi vaihdella hetkellisestä vaarattomasta tilasta syvään tajuttomuuteen. Jotkin tajuttomuuden syyt voidaan hoitaa ensihoidossa, kun taas toiset vaativat erikoissairaanhoitoa ja potilaan kuljettamista yliopistolliseen sairaalaan.

• Verenpaine <60 mmHg heikentää aivoperfuusiota, mikä johtaa ensin sekavuuteen ja uneliaisuuteen ja voi edetä tajuttomuuteen.

• Aivoverenkierto 5–10 s häiriö ei riitä hermosolujen hapensaantiin, mikä aiheuttaa nopeasti tajunnan madaltumista ja tajuttomuutta.

• Hiilidioksidi verestä <2,7 kPa aiheuttaa aivoverisuonten supistumista, vähentäen verenvirtausta aivoissa ja johtaa tajunnan laskuun.

Ympäristön merkitys

Ympäristön tarkastelu on olennainen osa tajuttoman potilaan arviointia. Ulkoiset havainnot voivat antaa tärkeitä vihjeitä tajuttomuuden syystä ja mahdollisista lisäriskeistä. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:

• Alkoholi, huumausaineet ja lääkepakkaukset: viittaavat myrkytykseen tai yliannostukseen.

• Sairausrannekkeet ja turvakorut: kertovat potilaan aikaisemmista sairauksista, allergioista ja lääkityksestä.

• Kemikaalit ja vaaralliset aineet: voivat aiheuttaa myrkytyksiä tai hengityshäiriöitä.

• Törmäykset, kaatumiset ja muut onnettomuudet: voivat johtaa traumaperäisiin vammoihin, kuten aivovammoihin.

• Verilammikot, pistojäljet, mustelmat ja haavat: antavat viitteitä väkivallasta, itsetuhoisuudesta tai onnettomuuksista.

Ympäristön tarkka havainnointi auttaa hahmottamaan tilanteen kulun, tunnistamaan akuutit vaaratekijät ja ennakoimaan mahdollisia lisäongelmia, kuten verenvuotoa tai kemikaalien aiheuttamia riskejä.

Potilaan aiemmat tiedot

Tajunnantason arvioinnissa on huomioitava potilaan aikaisempi sairaushistoria, ikä ja viimeaikaiset sairaustapahtumat. Sekundaariset ja primaariset syyt voivat johtaa erilaisiin tajunnantason muutoksiin:

• Esimerkiksi verenpaineen nopea lasku voi aiheuttaa ohimenevän tajuttomuuden. (Primaari)

• Pään iskeytyminen lattiaan voi aiheuttaa syvemmän tajuttomuuden aivovamman seurauksena. (Sekundaarinen)

Lääkehistoria on myös keskeinen: antikolinergisten lääkkeiden kertymä voi lisätä kaatumisriskiä ja altistaa vammoille. Luontaistuotteilla voi olla merkittäviä lääkeinteraktioita, jotka muuttavat lääkkeen imeytymistä, aineenvaihduntaa tai vaikutusta kehon reseptoreihin.

Tajunnantason asteet ja riskit

Tajunnantason häiriöt eivät ole yksiselitteisiä, vaan ne voivat vaihdella lievästä ohimenevästä tilasta syvään hengenvaaralliseen tajuttomuuteen. Potilaan tila voi muuttua nopeasti, ja tämän vuoksi on tärkeää seurata sekä potilaan kliinisiä merkkejä ja eteneviä muutoksia. Tajunnan häiriö voidaan jakaa tajunnan sisällön ja tajunnan tason häiriöiksi. Esimerkiksi tajuttomuus on tajunnan tason häiriö, kun taas harha-ajatukset ja mielenhäiriöt ovat tajunnan sisällön häiriöitä.

Riskitekijöitä tajuttomalla potilaalla ovat mm.:

• Ilmatien menettäminen

• Riittämätön hengitys

• Verenkierron epätasapaino

• Lisävammat, kuten kaatumisen tai onnettomuuden aiheuttamat vammat

Ilmateiden hallintaan voidaan käyttää esimerkiksi asentohoitoa, nenänieluputkea, nieluputkea, larynx-maskia (iGel) tai kurkunpääputkea. Vaikeissa tapauksissa voidaan tarvita intubaatiota tai kirurgista hätätoimenpidettä. Tajunnantason muutosten ennakointi on kriittistä: tajuissaan oleva henkilö voi vaipua nopeasti syvään tajuttomuuteen, mikä voi johtaa elottomuuteen.

Liitännäisoireet

Tajuttomuuteen voi liittyä useita liitännäisoireita, jotka auttavat arvioimaan tajuttomuuden syytä ja vakavuutta:

• Pahoinvointi, päänsärky, rintakipu, huimaus, hikoilu, kalpeus

• Voimaheikkous, halvaukset, kouristukset, nykiminen ja lihasjäykkyys, pidätyskyvyttömyys

• Sekavuus, puheen puuroutuminen tai rytmittämisen muutokset

• Silmien muutokset: deviaatio, nystagmus, pupillirefleksi ja pupillien koko

Oireet voivat olla symmetrisiä tai epäsymmetrisiä, mikä antaa vihjeitä vaurion sijainnista ja vakavuudesta.

Arviointityökalut

Tajunnantason arviointiin on kehitetty useita tarkistuslistoja, kuten:

• AVPU

• GCS

• MIDAS

• AEIOU

• TIPS

• VOI IHME!

Nämä auttavat kartoittamaan tajuttomuuden syitä ja tukevat ensihoidon päätöksentekoa. Huomioi tajuttoman potilaan arviointia tehdessä, että keskityt yhteen osa-alueeseen kerrallaan. Älä esimerkiksi testaa vastetta puheelle ja kivulle yhtäaikaa, jolloin on hankala erottaa mille potilas oikeasti reagoi.

Tajuttomuuden syyt

Aivoperäiset syyt jaetaan edelleen:

• Fokaaliset (paikalliset): aivovammat, aivoverenvuoto (ICH), aivoinfarkti, aivokasvain

• Nonfokaaliset (laaja-alaiset): meningiitti, enkefaliitti, lukinkalvonalainen verenvuoto (SAV), status epilepticus, kohonnut kallonsisäinen paine

Systeemiset syyt

Aivojen toimintaa voivat häiritä myös koko elimistöön liittyvät tekijät, kuten:

• Metaboliset syyt: esim. hypoglykemia, elektrolyyttihäiriöt, maksan- tai munuaisten vajaatoiminta

• Kardiovaskulaariset ja hengitykseen liittyvät syyt: verenkiertohäiriöt, hypoksia, hyperkapnia, iskemia, rytmihäiriöt, sokkitilat

• Intoksikaatiot ja lääkkeet: alkoholi, huumeet, psyykenlääkkeet, myrkyt, hiilimonoksidi (häkä), digoksiini

• Muut: hypovolemia, hypotensio, hypo-/hypertermia

Aivorungossa jo pieni vaurio voi olla merkittävä, kun taas aivokuoren toiminnan häiriintyminen edellyttää yleensä molempien aivopuoliskojen laaja-alaista vauriota. Tällaisia laaja-alaisia toiminnanhäiriöitä voivat aiheuttaa esimerkiksi metaboliset ja kardiovaskulaariset tekijät, intoksikaatiot, hapenpuute, verenkiertohäiriöt sekä kallonsisäisen paineen nousu.

Aivoperäisille syille on tyypillistä, että ne ilmenevät usein epäsymmetrisinä oireina, sillä paikallinen vaurio tai häiriö vaikuttaa yleensä vain tiettyyn aivojen osaan tai hermoratoihin. Esimerkiksi aivoinfarkti tai aivoverenvuoto saattaa näkyä toispuolisina motorisina tai sensorisina puutoksina. Sen sijaan systeemiset tekijät ja intoksikaatiot aiheuttavat yleensä symmetrisiä oireita, koska ne vaikuttavat koko aivokudokseen tai hermostoon samanaikaisesti. Tällaisia tekijöitä voivat olla esimerkiksi hypoksia, aineenvaihdunnan häiriöt, lääke- tai alkoholimyrkytys sekä muut elimistön laajavaikutteiset tilat.

Alla oleva kaavio havainnollistaa aivoperäisiä ja systeemisiä syitä, jotka voivat johtaa tajuttomuuteen.

Tässä lista lisää syistä, mitkä voivat johtaa tajuttomuuteen:

1. Vasovagaalinen synkope

• Mekanismi: Autonomisen hermoston refleksi, sisäelinten ärsytys → verisuonet laajenevat + syke hidastuu → verenpaine laskee → aivot eivät saa verta.

• Tilanne: Pelko, kipu, kuumuus, pitkä paikallaan seisominen, pitkäaikainen ummetus.

2. Karotissinussynkope

• Mekanismi: Karotissinuksen (kaulavaltimon haarautumiskohdan) liiallinen paineherkkyys → aiheuttaa reflektorisen bradykardian ja verenpaineen laskun.

• Tilanne: Pään kääntö, kaulus tai solmio painaa kaulaa.

3. Situational synkope (tilannesynkope)

• Mekanismi: Yskä, virtsaaminen, ulostaminen, nieleminen, nauraminen → vagushermon aktivoituminen → verenpaine ja syke laskevat.

• Tilanne: Ponnistaessa, voimakas yskäkohtaus, nieleminen.

4. Ortostaattinen hypotensio

• Mekanismi: Kun noustaan seisomaan, veri pakkautuu alaraajoihin → jos verenpaineen säätely ei toimi → aivojen perfuusio laskee.

• Tilanne: Nopea ylösnousu istumasta/makuulta.

5. Lääkkeiden aiheuttama ortostaattinen hypotensio

• Mekanismi: Verenpainelääkkeet (beetasalpaajat, diureetit, ACE-estäjät) voivat estää normaalin kompensaation.

• Tilanne: Lääkkeen otto + ylösnousu.

6. Autonomisen hermoston toimintahäiriö

• Mekanismi: Hermoston säätely ei toimi → verenpaine ei nouse asennon vaihtuessa.

• Tilanne: Parkinson, diabetesneuropatia, vanhukset.

7. Bradyarytmia

• Mekanismi: Liian hidas syke → sydämen minuuttitilavuus ei riitä aivojen verenkiertoon.

• Tilanne: AV-katkos, sairas sinussolmuke.

8. Takykarytmia

• Mekanismi: Liian nopea syke → sydämen täyttyminen heikkenee → pumppaus ei riitä.

• Tilanne: Kammiotakykardia, eteisvärinä nopealla kammiovasteella.

9. Pitkä QT -oireyhtymä

• Mekanismi: Sydämen sähköinen palautuminen pitkittyy → riski torsade de pointes -kammiotakykardialle → aivojen verenkierto estyy.

• Tilanne: Fyysinen rasitus, lääkkeet, synnynnäinen alttius.

10. Kammiovärinä (VF)

• Mekanismi: Sydän ei pumppaa lainkaan → aivojen verenkierto loppuu.

• Tilanne: Akuutti sydäninfarkti, vaikea rytmihäiriö.

11. Aorttaläpän stenoosi

• Mekanismi: Läppä on ahtautunut → sydän ei saa pumpattua verta ulos tarpeeksi rasituksessa → aivot kärsivät.

• Tilanne: Pyörtyminen liikunnan aikana.

12. Hypertrofinen obstruktiivinen kardiomyopatia (HOCM)

• Mekanismi: Vasemman kammion seinämä paksuuntunut → veri ei pääse ulos kunnolla rasituksessa.

• Tilanne: Nuori urheilija, rasitukseen liittyvä synkope.

13. Sydäninfarkti

• Mekanismi: Verenkierto sydämeen estyy → pumpun toiminta romahtaa tai rytmihäiriö syntyy.

• Tilanne: Rintakipu, äkillinen tajunnan menetys.

14. Keuhkoembolia

• Mekanismi: Veritulppa tukkii keuhkovaltimon → oikean kammion pumppaus estyy → aivojen verenkierto heikkenee.

• Tilanne: Äkillinen hengenahdistus + pyörtyminen.

15. Epileptinen kohtaus

• Mekanismi: Aivojen sähköinen häiriö → tajuttomuus, kouristelu. Ei varsinainen verenkiertoperäinen synkope, mutta usein erotusdiagnostinen ongelma.

• Tilanne: Äkillinen kouristuskohtaus, puremajäljet kielessä.

16. TIA tai aivoverenkiertohäiriö

• Mekanismi: Lyhytaikainen verenkierron häiriö aivoissa → voi aiheuttaa tajuttomuuden, jos aivorunko- tai vertebrobasilaarialue kärsii.

• Tilanne: Näköhäiriöt, huimaus, ataksia ennen pyörtymistä.

17. Migreeniin liittyvä aivorungon oire

• Mekanismi: Hermoston välittäjäaineiden ja verisuonten toimintahäiriö → ohimenevä tajuttomuus.

• Tilanne: Nuori potilas, aurallinen migreeni.

18. Hypoglykemia

• Mekanismi: Alhainen verensokeri → aivot eivät saa energiaa → tajunnan menetys.

• Tilanne: Diabeetikko, insuliinin yliannos.

19. Hypoksemia / vaikea anemia

• Mekanismi: Veressä liian vähän happea → aivot eivät saa riittävästi happea → pyörtyminen.

• Tilanne: Keuhkosairaus, verenvuoto, vaikea anemia.

20. Psyykkinen synkope

• Mekanismi: Ei verenkierron häiriötä, vaan psyykkinen reaktio (paniikkikohtaus, hyperventilaatio, psyykkiset ongelmat). Potilas voi vaikuttaa tajuttomalta, mutta fysiologinen syy puuttuu.

• Tilanne: Stressitilanne, ahdistuskohtaus, dissosisaatiokohtaus, simulaatio.